Hei Bengt, monethaan tuntevat sinun entisennä kunnanjohon puhheenjohtajanna Pajalassa, mutta mitäs muuta sie saatat selittää sinun taustasta?
Syntyny ja kasunu ylös työläis-pikkupruukiperheessä jossako meänkieli/suomenkieli oli ainua kieli Aution kylässä Tornionväylän vieressä pelikuorman Pajalan ulkopuolela.
Mulla oon tausta kruuvatyöläisenä, uittomiehenä, kirkonmaatyöläisenä nuoruuessa ennen ko mie sitten koulutin itteni akateemisesti. Mie olen ollu töissä kunnan sosiaalipalvelussa, koulutussektorissa yniversiteetile ja korkeakouluile.
Kahenkymmenenvuen periuutin aikana mie olin enämpi elikkä vähempi kokoaikapolitiiikkerinnä kunnassa, maakäräjässä (rekiuunissa) ja valtiopäivilä. Kunnanjohon puhheenjohtajanna joinaki vuosina 2000-luvula. Mie olen kansa ollu puhheenjohtaja Tornionlaaksonteatterissa ja STR-T:ssä. Nykysin mie olen jäsen joissaki muissa yhtheyksissä, joista Suomen-Ruottin rajaväyläkomisuuni oon yks.
Miksis sie suostuit olheen matkassa jäsenennä Tottuus- ja sovintokomisuunissa?
Mulle oli kunnia ette kysythiin, miehään olin erityisen aktiivilä laila, puhheenjohtajanna STR-T:ssä, ollu myötä ette komisuuni saathiin aikhoin.
Ko mie minun elämän aikana olen nähny ruottintamispolitiikan vaikutuksia monela eri aluheela niin se tuntu enämpi ko houkuttelevalta ette tulla jäseneksi.
Mikäs sinun supervoima oon?
En mie halvaa käyttää mithään superlatiiviä mutta minun tietämykset niin virka- ko privattielämässä ihmisistä täälä ja siittä miljööstä jotako komisuuni pittää valkasta.
Mitäs sie toivot ette komisuunin työ tuottaa?
Niinku mie olen sanonu monta kertaa ennen; tottuus siittä joka oon tapahtunnu assimileerinkinn jäljissä pittää tulla näköselle. Mikkäs mekanismit olit totheuttamisen takana ja milläs laila tämä saatto tapahtua enämpi elikkä vähempi ilman yhthään protestia, ja vielä tornionlaaksolaiset ja lantalaiset työkaluina.
Siehään olet syntyny, kasunu ylös ja asut nyt Tornionlaaksossa, mutta oleks koskhaan asunu mishään muuala?
1970-luvula mie asuin Uumajassa useampanna vuona minun koulutuksen aikana sosionoomiksi yniversiteetilä. Uumaja oli sopeva kaupunki ja kouluaika anto monessa suhtheessa maholisuuen muihiin aktiviteethiin. Minun puolesta se tuli olheen kilpahihtoilua ja mie tulin muun muassa yheksi neljästäkymmenstä ensimäisestä vaasahihossa.
Kolme kätevää kysymystä:
Kunkas monta tornionlaaksolaista, kvääniä, lantalaista assuu Tornionlaaksossa?
Suurin piirthein kaikin jokka asuvat Haaparannala (10 000), Matarinkissä (5 000), Pajalassa (6 000). Malmikentälä Kirunassa (suuriin osa 20 000:sta), Jällivaara (suuriin osa 18 000:sta).
Läänin rannikkoaluheet; Luulaja (25 000?), Puuti, Piitin, Kainus (suuri väkimäärä).
Kunka moni joka assuu Ruottin muissa osissa ensi, toisessa sukupolvessa oon vaikea ennustaa, mutta ei varhmaan vähempää ko tässä ylhäälä mainituissa määrissä. ”Kaikin Pitävät Siirtyä Etehlään” oli tehokas organisasuuni työvoimasiirtämiselle kymmensiä vuosia.
Mikäs oon makkein kahvin kansa; kahvijuusto elikkä anesleipä?
Minun puolesta anesleipä ennen ko kahvijuusto ja vielä mielumin lämmin munkki elikkä voipaakelsi kahviin.
Kunkas Tornionlaaksonlaulu alkaa?
”Oi terve kaunis Toornionmaa, sää seutu kaunoinen” elikkä ”Var hälsad vackra Tornedal”.
William Snell, joka kirjotti tekstin, kasusi ylös pari kilometriä minun lapsuuen koista. Mie muistan ko meän koululuokka kohtasi häntä sielä hänen kotikylässä Erkheikissä 1962. Hään teki hyvästikäynin lääninkouluinspektöörinä ennen ko se meni pansuunille. Paljon, paljon hiljemin mie sain kuula ette hään muun muassa taisteli ette suomenkieli säilyis Tornionlaaksossa.
Mie en malta olla mainittematta ette suurissa osissa Tornionlaaksosta, minun nuoruuessa, ”Internationalen” oli yhtä tavalinen ko yhtheinen melutii.