Kommissionen
Ordförande Elisabet Fura Foto: Martina Huber

Kotona taas…

… täystöisen viikon jälkhiin Tornionlaaksossa mie kirjotan nämät rivit.

Komisuuni piti ensimäisen fyysisen kokkouksen Kukkolakoskela ja met saatoima toeta ette vaikka tikitaaliset kokkoukset toimivat niin se oon jotaki erityistä ette kohata fyysisesti. Voima virtaa jollaki laila paremin ko oon etu olla niin innostuttavassa ympäristössä. Aurinko loisti ja koski pauhasi. Meän konferensihuohneesta met saatoima nähhä kunka kalastajat niin Suomen ko Ruottin puolela lipposit siikaa. (Jäsen Bengt Niska selosti ette se oli siikaa jotako net kalastit. Tämä oli uutta mulle.)

Yhen ja puolen päivän aikana met olima intensiivisti töissä ja sielä keskustelthiin monista arvokhaista iteoista siittä kunka met parriiten jatkama meän tehtävvää. Met saatoima tervehtiä kaks vierasta; Curt Persson päivitti meitä hänen tutkinosta raasipiulookisista tutkinoista ja Kerstin Tuomas Larsson kerto kunka hään tuli kirjottamhaan kirjan lupareisuista ruottinkieliselle seuvule. Sitä paitti met olima matkassa vernisaasissa, ko STR-T vihkisi käythöön näyttelyn Kotimatka joka oon rathaitten päälä oleva näyttely. Met kävimä kansa Tornionlaakson museolla Torniossa. Nämät olit kaikki oikein innostuttavia mutta mie halvaisin kuitenki nostaa esile kaks kahvikokkousta joissako mie ilosin mielin olen saanu olla matkassa.

Ensimäinen piethiin Vitsaniemessä ja toinen Seittenkaarela. Net henkilöt jokka olit tulheet meän kuttula/kuttumisella olit tervehtiväisiä ja utelihaita. Yks ja toinen eppäilevä kysymys kysythiin kansa; ”Kukas oon Tornionlaaksolainen?” ”Kukas saapii tulla teän kahvikokkoukshiin?” ”Kunkas mie saatan välttää ”kansan tuomioistuimen” jos mie kerron?

Riskilä ette tet tykkäättä ette mei jankkaan mie halvaan toistaa ette kaikin oon yhtä tervetulheita meän kahvikokkoukshiin ja ette kaikkia kertomuksia tarvithaan ette latoa sitä pysseliä joka oon kaikitten meän yhtheinen histuuria. Ei ole mithään liian suurta elikkä liian pientä eikä kertomus tartte olla ittekoettua. Se oon yhtä tärkeätä oppia kunka kokemukset saattavat ”ellää jatkossa” sukupolvesta sukupolhveen ja – tässä met emmä piiain ole olheet kylliksi selviä – ei se ole aivan nekatiivit kokemukset ja traumat jokka ansaittevat meän huomiota ko positiivit ja aurinkosetki muistot. Sillä niitä oon olemassa!

Ko sitä viimen vihtoin oon päättäny antaa jonku haastatella itteänsä niin se oon tärkeätä tuntea ette sitä omistaa oman kertomuksen. Komisuuni ei ole mikhään tuomioistuin. Se joka oon tullu haastateltuksi/haastatelttuksi saapii ottaa ossaa/jälkhiinpäin nähhä sitä referaattia jotako kirjotethaan siittä referaatista jonka kirjotethaan jälkhiin/jälistä päin. Sillä jotako haastatelthaan oon silloin täysi vaphaus ottaa pois referaatista jos sitä jälistäpäin tuntee ette sitä oon kertonu semmosta mitä sitä ei ennää halvaa jakkaa. Met emmä pane minkhäänlaista värteerinkiä siiheen koska se oon se joka oon antanu kertomuksen joka omistaa sen. Sitä saattaa kansa olla anonyymi ja materiaali oon suojattu sekretessillä. Se tarkottaa ette ei kukhaan, jurnalisti elikkä utelias kranni saa tiethoon mitä oon kerrottu ja kuka oon kertonu. Sitä valikoittee itte jos sitä halvaa määritellä ittensä tornionlaaksolaiseksi, kvääniksi elikkä lantalaiseksi, tämä ei ole mikhään mistä komisuuni saattaa elikkä halvaa pittää mielipitheitä.  

Hetin oon syksy ja met menemä nyt intensiihviin haastatteluperiuuthiin. Meän sakin aphuun met olema liittänheet uuen työntekiän. Astrid Kruukka, joka alko meile 30 elokuuta. Met olema oikein ilosia tervehtimhään Astria jollako oon tärkeitä kompetensiä ja kokemuksia, rohki relevanttia meän tehtävälle. Astri tullee ensi siassa auttamhaan meitä haastattelutyön kansa ja osalistuu tulevaisissa kahvikokkouksissa niin piä vaarila, katto kalenteriä meän webbipaikala, komisuuni.se ja ota selvää koska komisuuni tullee sinun seuvuile. Ette osalistua kahvikokkoukshiin ei ollenkhaan tarkota ette sitä oon luanu kertoa mithään. Se riittää ette tulla, mielelhään avomielisesti. Ette piristää kokkouksia meilä oon matkassa kulttuuria esimerkiksi muusikoita, ja se oon johtanu siiheen ette kahvijuojat vississä kokkouksissa oon laulanheet spontaanisti!

Niin hunteeraa onko sulla yhthään pysselikappalheita joitako meilä uupuu ette kertoa koko Ruottin histuurian. Sie saatat olla vanhaa elikkä nuori, ei siiheen ole mallia ette passata sisäle. Sie saatat kantaa pysselikappaletta, tummaa ko kosken vesi elikkä valosaa ko menny viikon taivas Tornionlaaksossa- älä epäröi ko auta meitä meän tärkeässä tehtävässä.

Teän avula met kirjotamma histuuriata ette kaikin saavat pareman tulevaisuuen.     

Elisabet Fura