Hei Lars, selitäppä sinun taustasta
Mie olen syntyny 1952 Vittangin siukkatuala, Tornionlaakson saamelaisessa osassa. Lapsena mie halusin ensinä tulla nikkariksi, sitten jymnastiikkitirehtööriksi ja ko mie en tieny sinne enkä tänne tulevaisuuesta mie halusin insinööriksi. Paljon jälemin minusta tosihaan tuli ensimäinen tutkimusinsinööri histuuriassa Luulajan teknisellä yniversiteetilä jossako mie nyt olen professori emeritus. Siinä välissä mie olin töissä muun muassa vaphaissa teatteriryhmissä näytteliännä, rakenuspelliseppänä ja surnalistinä. Johtoajatus minun kirjavassa taustassa oon innostus ihmisistä ja yhtheiskunnasta.
Suuri osa minun tietheelisestä tuotanosta histuuriassa oon kielipolitiikasta, etnopolitiikasta ja minuriteetitten elämisolosuhtheista. Väitöskirjassa mie tutkin kunka kielipolitiikka ja muterniseerinki Tornionlaaksossa vaikutit tornionlaaksolaisitten kielistratekiitä. Tohturieksaamin jälkhiin mie olen tehny vaihtelevia tutkimustehtäviä kansanvälisitten tutkimuksitten johtamisista totheuttamhaan yksityistä tutkimusta ja tutkimustehtäviä.
Minuriteetitten histuuria Pohjoseuroopassa oon tärkeä johtoaihe histuuriakirjassa ja ensyklopetiassa Baarentsirekiuunista jollekko mie olin projektijohtaja. Tulevassa kahenkirjanteoksessa klupalista histuuriasta mie olen kirjottannu yhen kapittelin klupalista minuriteetistä. Mie olen kansa ollu töissä minuriteettikysymyksitten kansa virastoile niinku Kulttuuriraatile ja Kielen ja kansanperintheen instityytile ja organisasuunile niinku Meän Akademiile ja Nordisk Sameinstitutt. Rekiunaalin etikkikoelautakunnan kautta Uumajassa mie olen tehny töitä tutkimuseettisitten kysymyksitten kansa.
Miksis sie suostuit olheen matkassa komisuunissa?
Mie olen tutkinu, pitäny luentoja ja opettannu minuriteettikysymyksistä viimisinnä kolmena kymmentenä vuotena ja erityinen suunta oon ollu kieli- ja opetus Tornionlaaksossa. Sen takia mie tulin iloseksi ko minua tahothiin olheen matkassa komisuunissa. Kysymykset oon syvästi liittynheet minun omhaan itenttiteethiin ja koskevat niin monta ihmistä jotako mie tunnen hyvin. Samala mie häyn tunnustaa ette se laajasti muotostettu ohje ja osalistuminen kolmesta minuriteettiryhmästä joilako oon kauhean erit histuuriset syvvyyet sait minun osalistumista eppäihleen. Mutta niin mie hunteerasin ette justhiins sen takia mie tarttisin piiain olla matkassa histuurikkerinnä komisuunissa. Mie tunsin kansa ette mie halusin antaa takashiin jotaki jälkhiin ko mie olen saanu semmoset maholisuuet ette syventyä Tornionlaakson histuurihaan. Ja sitten mie tunsin ette net monet ihmiset joitako mie olen kuunellu keskusteluissa tosi elämässä ja arkiivimateriaalissa häätyvät saaja heän äänet kuultavaksi. Sen takia mie suostuin.
Mikäs oon sinun voima/supervoima?
Minun voima oon luultaavasti ette mulla oon laaja kokemus ihmisistä yhtheiskunnan monesta osasta. Mie halvaan toela yrittää käsittää muita ihmisiä vaikka mie en aina ole sammaa mieltä. Yks voima oon piiain kansa ette mie en aina tunne itteä niin varmana niinku se näyttää, ette mie olen semmonen ikunen eppäiliä.
Mitäs sie toivot ette komisuunin työ tuottaa?
Mie toivon ette tornionlaaksolaiset ja niitten histuuria tulevat näkyviksi Ruottissa kunnioittavalla laila. Net oon sen arvoset. Tornionlaakso oon kauhean pitkänä aikana ollu tutkimusvarjossa verrattuna muihiin likisaatavhiin minuriteethiin. Kansalista museotakhaan ei ole suomen- ja meänkielenpuhuville minuriteetile Ruottissa vaikka net olit osana sentraalissa riikinmuotostumisessa 1200-luvulta. Mie tykkään ette se oon kiusalista. Sitten mie halvaan ette net ihmiset, jokka loukkainuit lapsenkasvatuksen ja petakokiikan näkökulmasta jokka vaikutit kieli- ja koulupolitiikkaa Tornionlaaksossa, pitävät saaja korvauksen. Mie halvaan kansa ette se nationalistinen iteolokii joka lekitimeerasi politiikkaa pittää tehhä näkyväksi.
Onkos sulla liitettä Tornionlaakshoon elikkä Norrbottenhiin?
Ko mie olen neljä vuotta vanhaa pere siirty Vittangista Ylikauhnuun kunthaan Norrbottenin ruottinkielisessä osassa. Molemat minun vanhuukset oon Lainiosta Tornionlaakson ylipäässä ja sielä mie olin kesälupina ja monena joululupana lapsena. Meilä siskoila oon yhtheinen kesämökki sielä. Koko minun lapsuutena ja minun täytenäolevassa elämässä mie olen liikkunu ruottinkielisen ja suomenkielisen miljöön välissä Norrbottenissa. Mummu ja murfaari ei koskhaan oppinheet ruottia. Sielä mie opin meänkieltä kielenä ja mie olen kansa täytenä lukenu suomenkieltä yniversiteetissä.
Kolme kätevää kysymystä
Mikkäs oon Ruottin viis kansalista minuriteettiä?
Roomit, juutalaiset, ruottinsuomalaiset, tornionlaaksolaiset, saamelaiset. Minuriteettikielikomitea ei ensinä halunu tunnustaa ko suomenkielen minuriteettikieleksi, ei meänkieltä. Net muutit mieltä tornionlaaksolaisitten protestitten jälkhiin ja jälkhiin ko komitea kansalisille minuriteetile valikoitti ette ottaa matkhaan tornionlaaksolaiset omana minuriteettinä.
Minäs vuona tornionlaaksolaiset tulit kansaliseksi minuriteetiksi?
Päätös otethiin 1999 ja astu voihmaan 2000.
Nimitä kaks, elikkä useampi, musikkipänti Tornionlaaksosta
Mie olen seuranu Jord ryhmää kauhean pitkän aijan. Teksti ja musikki oon useasti poettinen ja henkilökohtanen. Raj Raj pänti oon ihana pänti jollako oon paljon huumoria. Mie meinaan ette Norrlåtarki oon tornionlaaksolainen pänti jossako Hasse Alatalo oon etuhenkilönnä. Musikki ei aina ole jeukraaffisesti rajotettu läänin- elikkä kunnanrajoina. Se kaatuu yli ja ottaa hypriitimuotoja ja muusikot ”yhistyvät” sielä missä sitä ei vähhääkhään aavistakhaan.