“Niin mie halvaisin kuvata sitä kertomusta jotako nyt kirjotethaan ja joka tullee olheen meän loppumietintö. Mahtava, kaikitten äänitten kiitokseksi jokka antavat färiä ja loistovoimaa histuurialle joka oon ollu salassa niin monele, niin pitkhään. Kummalinen, sillä ko majuriteettikansa – johonka mie räknään itteä – oon ollu tietämätön niin pitkhään. Miksis? Emmäkos met haluhneet nähhä? Mikäs meitä toppasi kuuntelemasta? Mitäs met pölkäsimmä?
Se oon vieny voimia, ja viepii vieläki, ette saaja kokhoon loppumietinön. Sekreteerarit ja komisunäärit oon kovasti ja uskonolisesti tehneet töitä, mutta ilman haastatteluhenkilöitä ja muita jokka erilä laila oon tuottanheet se ei olis koskhaan ees ollu maholista. Joskus muistot oon repihneet ylös vanhoita haavoja ja herättänheet hunteerinkiä, meiläki jokka olema ottanheet niitä vasthaan. Kertomukset joistako met olema saahneet ottaa ossaa, oon olheet vaihtelevia ja eri luontheisia; surua, kaipua, kipua mutta kansa valosia muistoja ja välhäyksiä ihmettelystä, valosta ja toihveesta.
Toistukset panthaan suuremphaan yhtheyksheen ko niitä analyseerathaan yhessä tutkintoraportitten kansa joitako met olema tilahneet. Tutkintoraportit panthaan vähän kertaa meän kotisivule www.komisuuni.se, nyt viimisthääns raportti Tornionlaakson kansankorkeakoulusta, jonka Marja Mustakallio oon kirjottannu. Met keskustelemma tuloksista ja jätämmä ehotuksia ja toimenpitoja. Kaiken tämän met yritämmä niin pitkälti ko maholista liittää minuriteethiin. Kahvikokkouksia oon viimi kuukautenna pietty Uumajassa ja Kaihnuussa ja met olema sitäpaitti olheet matkassa arkiivikahvilassa Norrbottenin museolla. Tulevanna kuukautena met suunittelemma usseita kuntakäyntiä, keskustelukokkouksia ja yhen kahvikokkouksen Teurajärvessä 28 kesäkuuta.
Työ ette ottaa esile, tarkastaa ja kompleteerata tekstiä oon vaativa ja intensiivi ja se tuntuu rohki ette met olema loppuvaiheessa. Komisuuni oon suunitellu kaks kokkousta ennen kessää, ensimäinen nyt Stokholmissa 23-24 toukokuuta. Silloin met tulema käyttämhään suuriiman osan aijasta ette keskustella niitä tekstiä joitako oon otettu esile ette varmistaa ette net tulevat olheen niin täyeliset ja käsitettävät ko maholista.
Meän sisarkomisuuni Norjassa valmistaa heän työn ja jättää yli heän loppuraportin norjalaisele parlamentile Stortinget 1 kesäkuuta. Meät oon kuttuttu sinne ja meiltä oon meän pääsekreteerari Anna-Lena Sjölund matkassa. Se oon ollu arvokasta ja opettavaista meile ette pittää keskustelua meän norjalaisitten kolekoitten kansa, olletikki ko heän työ alotethiin varemin ja met saatoima muun muassa noutaa inspirasuunia niitten työmetutista.
Sekretariaatin koko ja yhistelmä oon vaihtellu työn mennessä koska työ oon muuttunu ja vaatinu uusia kompetensiä. Työtehtäviä oon lopetettu ja muita oon lisätty. Nyt yks meän sekreteerarista, Josefin Rönnbäck, joka oon ollu meilä lainassa Luulajan Tekniseltä Yniversiteetiltä, jättää meät ja Elsa Hellqvist, joka oon auttanu meitä puoliaikaa alkaa hetin täysaikaa töihiin. Hään tullee muun muassa suunittelheen millä laila loppumietintöä jätethään yli 15 marraskuuta.
Nyt met jatkama työtä ja toivoma ette met kansa saatama tuottaa lukemisen ja inspireearamisen arvosen loppumietinön. Paljon työtä oon jäljelä vielä jälkhiinki ko met komisuunissa olema lopettanheet meän työn 15 marraskuuta.”
Elisabet Fura