Hei Sia, kerroppa sinun taustasta.
Mulla oon ollu maholisuus seurata keskusteluja minuriteetitten asenosta Ruottissa ja mailmassa 1990-luvun alusta asti. Minun väitöskirja vuelta 1997 oli siittä miksi kansanvälisiä sääntöjä oon kehitetty ette tehhä näkyväksi ja tunnustaa minuriteetitten oikeuksia.
Se oon jyritiikka joka oon minun professunelli itenttiteetti ja kansanvälisen oikeus (kansanoikeus) jokka oon minun spesialiteettiä. Monen vuen aikana mie saatoin seurata eurooppalaista minuriteettikeskustelua likisaatavanna eksperttinä Neuvonantavassa komiteassa raamikonvensuuhniin kansalisista minuriteetistä Euroopparaatissa. Net olit kauhean opettavaisia, intensiiviä ja intresanttia vuosia.
Minun nimi paljastaa ette mulla oon osaksi kreikkalaiset juuret ja muisto tiktatyyristä Kreikassa (1967-1975) oon minussa vaikka mie olin vain lapsi silloin. 15 vuotta taapäin mie olen töissä tirehtöörinä Ahvenanmaan rauhainstityytilä, Marianhamnissa.
Miksis sie suostuit osalistumhaan komisuuhniin?
Se oli vähän kaksosasta kunka minun pitäs vastata kysymyksheen. Komisuunila oon kauhean vaikea tehtävä, rajotetut resyrsit ja liika rajotettu aikaraja. Komisuunila oon sitä paitti tupla tehtävä, niin vaatimuksella ette selvittää vähempi tunnettuja ja uusia aspektiä tottuuesta niinku se oon koettu Tornionlaaksossa ja samala toimia pitkänaijan sovinolle niin minuriteetile ko majoriteettiyhtheiskunnale. Mie tunnen suuren nöyryyen työle ja suuren utelihaisuuen aluheesta, itenttiteetistä ja elämänkohtalosta sielä.
Se oon intresanttia seurata tottuuskomisuunitten kehityksiä hyvin kehitetyissäki temokraattisissa valtioissa, niinku Kanadassa, Norjassa ja Ruottissa. Entisessä tutkimuksessa meilä oon ollu kysymysmerkkiä jäljelä miksi sitä kielelistä vitaliteettiä saatethaan kokea yllättävän matalanna kielelissillä minuriteetilä temokraattisissä valtioissa. Piiain met saatama saaja pareman ymmäryksen niile kysymyksille sen työn kautta jotako komisuuni tekkee nyt?
Mikäs oon sinun voima, elikkä onkos sulla yhthään supervoimaa?
Valitettavasti mulla ei ole supervoimaa. Ko sitä oon töissä kysymyksitten kansa ihmisoikeuksista ja kansanoikeuesta, sitä oon realistinen itealisti. Itealistilä mie meinaan ette jyritiikka kuvvaa iteoita ja värteerinkiä, spesifiikissä kontekstissä ja mie olen innostunnu niin jyritiikasta ja yhtheyksistä sille.
Iteat ihmisitten samasta arvosta ja temokratiin voimista ja herkistä pistheistä oon minun vetovoimat. Nämät kaks iteata oon kehittynheet satojen vuositten aikana ja pysyvät liikheilä. Niitä oon hankaluuksia ja takaiskuja ja niitä oon menestyksiä ja voittoja. Niitä ei saata pittää ittesthäänsselvinä. Temokratiin ytin oon majuriteettivalta ja ytimen muotoa luothaan varmistamalla ette minuriteettiäki suojathaan ja sisälytethään. 1900-luvun histuuria oon täynä esimerkkiä, ympäri maapalloa, totalitääristä ja auktoritääristä hallinoista ja intoleransista joissako minuriteettiä käsitelthään sattunhaisesti ja jossako minuriteettiä jahathaan. Met häymä aktiivisti vastustaa sitä.
Mitäs sie toivot ette komisuunin työ tuottaa?
Mie en toivo erityisen paljoa. Sitä pittää tietenki aina toivoa ette sitä tekkee enämpi hyötyä ko pahhaa. Mie toivon kansa ette kaikki net ihmiset, jokka eri kantilta tulevat esile tipsitten, toistuksitten, kertomuksitten, kirjoitten, valokuvitten, preivitten ja ajatuksitten kansa, tuntevat ette heitä kuunelthaan ja otethaan toela.
Mutta selvä se mie toivon ette met kaikin opima paljon enämpi meän yhtheisestä histuuriasta ja Tornionlaakson erikoisesta histuuriasta. Tieto ja keskustelu hankalista kysymyksistä oon perustanna jonka päälä met saatama lua uusia menettelytapoja ja jyritisiä raamia. Ajatuksia ja kysymyksiä assimikeerinkistä ja itenttiteetistä oon aktyelliä tänäki päivänä, täälä Pohjoismaissa ja koko mailmassa.
Onkos sulla mithään liitettä Tornionlaakshoon?
Mulla ei ole verisitheitä Tornionlaakshoon, enkä mie ole asunukhaan sielä. Mutta minun ammattilisen toiminan kautta mie olen seuranu minuriteettikysymyksiä ja kielen tunnustamista minuriteettikieleksi. Sitten se oon niin ette mie nyt asun raja- ja minuriteettialuheela, Ahvenanmaala. Se antaa yhä enämpi perspektiiviä muista elämänehoista ko niistä mitä sitä saapii kokea, jos sitä vain oon asunu ja toiminu pääkaupunkissa. Tutkimusprojektissa jossako mie olin matkassa suunile kymmenen vuotta aikaa, met tutkima suomalais-uukrilaisitten kielitten asentoa Euroopassa ja sielä meänkieliki oli taphaustutkimus.
Kolme kätevää kysymystä
Miksis kielen nimi oon meänkieli?
Meänkieli tarkottaa ’meän kieli’. Mie tykkään ette se oon kaunis sana, sana joka viittaa kielen merkityksheen intiviitile, tuntheenkielenä ja samala työkaluna kielen sosiaalissa ryhmätimensuunissa.
Minäs vuona meänkieli tunnustethiin omaksi kieleksi?
Jyristinä mie ensinki vastaisin ette yhen minuriteetin ja minuriteettikielen olemassaolo oon tietokysymys eikä kysymys viralisesta tunnustamisesta.
Mutta mitä koskee ruottalaista minuriteettipolitiikkaa mie tykkään kuitenki ette työ mitä tehthiin ja net laajat keskustelut Valtion julkisitten tutkimuksitten yhtheyksissä (SOU 1997:192 ja 193 ennen kahen eurooppalaisen konvensuunin ratifiseerinkiä minuriteettikielistä, oli ratkaseva merkitys. Ruotti ratifiseerasi eurooppalaisen kielisäätänön helmikuussa 2000 ja silloin meänkieli kuulu niishiin viitheen kiehleen joitako mainithiin suojatuiksi (parenteesissä mainithiin kansa ”Tornedal Finnish”).
Mainitte vähhiinthääns kolme kirjailiata Tornionlaaksosta.
Kiitos siittä kysymyksestä! Kaunokirjalisuus riittää niin paljon pitemälle ko se useasti kuiva jyritinen kieli. Mie hunteeraan varsin Bengt Pohjasta joka yhessä hänen runoissa kirjottaa:
Jag är
uppväxt vid gränsen
i korseld mellan två språk
som piskat min tunga
till stumhet.
Suurele ylheisölle se oon piiain Mikael Niemi joka oon enniiten tunnettu, mie uskon.
Runoilia ja kirjailia jotako mie en vielä ole lukenu, mutta kuulu kuitenki Ruottin Raatiossa, oon Mona Mörtlund. Mie olen kauhean utelias hänen kirjalisuuesta, ko hänen ’Tankar för dagen’/Päivän ajatuksia”oon hyvin sanamuotostettuja tippoja viishauesta ja ihmisymmäryksestä. Niitä kannattee kuunella ja hunteerata!