Paula i vit skjorta utomhus
Paula Pontvik Foto: Egen

Tervetuloa Paula!

Kohtaa Paula Pontvik joka tullee kirjottamhaan tekstiä loppumietinthöön, mutta joka nyt oon oppimassa lissää Tornionlaaksosta.

Paula Pontvikilä oon palava into temokratiihiin ja ihmisoikeukshiin. Kesäkuussa hään lopetti työnsä komiteassa Temokratii 100 vuotta/Demokratin 100 år, ja 15 elokuuta hään astu sekreteerariksi Tottuus- ja sovintokomisuunissa.

Hei Paula! Sie olet uusi sekreteerari komisuunissa. Selitä mitä sie meinaat tehhä työksi.

Se saattaa kyllä tulla olheen vähäs mitäki, mutta olletikki ette kirjottaa ja muokata tekstiä loppumietinthöön.

Mikäs tausta sulla oon ja mitäs sie olet tehny työksi ennen?

Minun pohja oon jyristi ja mie olen erityisesti innostunnu ihmisoikeuksista ja temokratiista.

Ennen ko mie aloin töihiin komisuunile niin mie olin töissä muun tutkimuksen kansa Kulttuuriteparttementin alla. Se tutkimus tähtäsi ette huomioittea 100-vuen jypileetä vaimosesta äänestysoikeuksesta Ruottissa ja lisätä osalistumista temokratiihiin ja tietoa meän temokratiista tänä päivänä. Met jätimä sisäle meän mietinön kesäkuussa ja sen mennee lukea tässä: Vår demokrati – värd att värna varje dag – Regeringen.se.

Sen työn kautta mie opinki lissää Ruottin kansalisista minuriteetistä ja niitten histuuriasta. Suojaaminen ja kultturellin ja kielelisen moninaisuuen etistäminen oon perustheelinen temokratiikysymys.

Miksis sie suostuit olheen töissä Tottuus- ja sovintokomisuunissa?

Työ tuntu kauhean tärkeältä ja merkittävältä. Kysymys Ruottin valtion ja tornionlaaksolaisitten, kväänitten ja lantalaisitten suhtheestahään oon kunka temokraattisia prinsiippiä ja yksityisitten oikeuksia ei ole kunnioitettu ja mitä seurauksia se saapii. Selvä se ette mie hunteerasin minun rollista ja kompetensistä lähtien siittä ette net oon vaikeat kysymykset ja kauhean laaja tehtävä. Mie käsitin samala kunka paljon tietoa ja kompetensiä muila henkilöilä, komisuunissa ja sekretariaatissa, oon asiakysymyksissä ja se, yhessä innostuksen ja utelihaisuuen kansa työle, sait minun suostumhaan. 

Näeks mithään erityistä haastetta elikkä maholisuutta?

Paitti vissin määrän aikapressiä ja resyrsinpuutetta joitako mie ymmärän ette komisuunila oon ollu, niin mie uskon ette ruottalainen ittekuva oon haaste. Olletikki koulussa mie koen ette met olema saahneet oppia paljon kunka Ruotti oon puolustannu ihmisoikeuksia klupalisti mutta tuskimpa mithään valtion hyökkäyksitten histuuriasta, rasistisella perustalla, joitako oon tehty maassa. Niitä oon suuria tionpuutheita. Meän työ tarkottaa kansa maholisuutta ette lisätä tietoa meän maan histuuriasta ja mie koen ette monet minun sukupolvessa halvaavat tietää lissää tämän sorttisista kysymyksistä, ja se tuntuu toiverikhaalta.

Mitäs sie tehet ko sie et ole töissä?

Justhiins nyt mie kuitenki häyn sanoa ette mie enniiten luen Tornionlaaksosta, koska mulla ei ole liitettä Norrbottenhiin/Tornionlaakshoon niin mulla oon paljon oppia kulttuurista, histuuriasta ja jeukrafiista. Muuten mie tykkään olla paikoissa jokka oon veen vieressä ette mie saan paatata!